Isäukko oli huolissaan janiin oli äitikin. He tulivat suuren lapsilauman vanhemmiksiyhtäkkiäeivätkä saaneet kuria penskoille heti ja se oli yhtä hulinaa aluksi. Kalev ja Urmas tappelivat, Minea on autismistaan johtuen hyvin levoton ja Kati on kyllä rauhallinen mutta kun muut on levottomia ei Katikaan jaksa rauhallinen olla vaan menee mukaan levottomaan hulinaan.
Kerttu-vauva on rauhalinen ja tyytyväinen lapsi joka tyytyväisenä makoilee kantoliinassa, kopassa, vaunuissa tai turvaistuimessa ja hymyilee. Kerttu on helpoin lapsi ja hyvin on vauvanhoito sujunut mutta isommatmuksut aiheuttavat huolta. Alkeisyhdistyksessä käytiin taas, mutta Urmas ja Kalev alkoivat tapella heti osin viron ja osin suomen kielellä, Minea nappaili tavaroita muiden lasten käsistä ja Kati nousi pöytien päälle istumaan ja makoilemaan pöydällä. Kun opettaja käski istua paikoillaan hän meni lattialle makoilemaan ja sillävälin Urmas ja Kalev löivät toisiaan kovilla esineilläja Minea oli riisunut vaatteensa pois ja karannut käytävälle juoksemaan.
Sanottiin että älkää tuoko näitä enää tänne! Isäukko kotona sanoi että jos ilmenee tuhmia temppuja niin luvassa on areiolainen neuvonpitoistunto joka on vähän kuin oikeudenkäynti mutta se on lasten oikeudenkäynti ja siellä määrätään rangaistukset jos ei totella. Isä sanoi että alkeisyhdistykseen ei mennä vähään aikaan, ette osaa käyttäytyä siellä. Sinne menoa kokeillaan myöhemmin mutta jos siellä riehutaan niin selkäsauna tulee rangaistukseksi. Isäukko sanoi antavansa remmillä selkään.
Se on kyllä laitonta mutta areiolaiset ei semmosesta välitä. Vähitellen jokukuri saatiin vekaroihin, selkäsaunan uhalla ja perhe liittyi Jehovan todistajiin ja lapset valtelivat kyllä valtakunnansalilla pitkin salia mutta tapella siellä ei saanut eikä kiroilla. Jos Urmas tai Kalev kiroili, niin isäukko korvasta retuutti takahuoneeseen ja antoi remmistä niin sitten olivat kunnolla. Kokoukset olivat lasten mielestä pitkäveteisiä joten se vaeltelu kyllä ymmärrettiin eikä siitä rangaistu. Minea on vammainen joten Minean kohdalla myös ääntely ymmärretiin eikävakavasti autistiselta odotettukaan yhtä paljon kuin terveeltä. Minea oli herttainen ja suloinen pikku tyttö, 4v ja Kati sekä Minea oli puettu parhaimpiinsa aina sinne salille. Minea äänteli omiaan mutta kaikki tiesivät että Minea on autisti.
Areiolaisia neuvonpito-istuntoja pidettiin jos pojat ovat tuhmasti. Vaikka perhe kuuluu Jehovan Todistajiin niin lapsia vietiin mormonien alkeisyhdistykseen ja alkeisyhdistyksen opettajalle oli soitettu että noihin lapsiin oli aluksi vaikea saada kuria kun ovat ottolapsia mutta että nyt menee paremmin, voidaanko kokeilla jos nämä jo pärjäävät.
Muksut olivat jatkossa siellä kiltisti. Keskittyivät kuuntelemaan ja meni hienosti siellä.
Kerttu-vauva on rauhalinen ja tyytyväinen lapsi joka tyytyväisenä makoilee kantoliinassa, kopassa, vaunuissa tai turvaistuimessa ja hymyilee. Kerttu on helpoin lapsi ja hyvin on vauvanhoito sujunut mutta isommatmuksut aiheuttavat huolta. Alkeisyhdistyksessä käytiin taas, mutta Urmas ja Kalev alkoivat tapella heti osin viron ja osin suomen kielellä, Minea nappaili tavaroita muiden lasten käsistä ja Kati nousi pöytien päälle istumaan ja makoilemaan pöydällä. Kun opettaja käski istua paikoillaan hän meni lattialle makoilemaan ja sillävälin Urmas ja Kalev löivät toisiaan kovilla esineilläja Minea oli riisunut vaatteensa pois ja karannut käytävälle juoksemaan.
Sanottiin että älkää tuoko näitä enää tänne! Isäukko kotona sanoi että jos ilmenee tuhmia temppuja niin luvassa on areiolainen neuvonpitoistunto joka on vähän kuin oikeudenkäynti mutta se on lasten oikeudenkäynti ja siellä määrätään rangaistukset jos ei totella. Isä sanoi että alkeisyhdistykseen ei mennä vähään aikaan, ette osaa käyttäytyä siellä. Sinne menoa kokeillaan myöhemmin mutta jos siellä riehutaan niin selkäsauna tulee rangaistukseksi. Isäukko sanoi antavansa remmillä selkään.
Se on kyllä laitonta mutta areiolaiset ei semmosesta välitä. Vähitellen jokukuri saatiin vekaroihin, selkäsaunan uhalla ja perhe liittyi Jehovan todistajiin ja lapset valtelivat kyllä valtakunnansalilla pitkin salia mutta tapella siellä ei saanut eikä kiroilla. Jos Urmas tai Kalev kiroili, niin isäukko korvasta retuutti takahuoneeseen ja antoi remmistä niin sitten olivat kunnolla. Kokoukset olivat lasten mielestä pitkäveteisiä joten se vaeltelu kyllä ymmärrettiin eikä siitä rangaistu. Minea on vammainen joten Minean kohdalla myös ääntely ymmärretiin eikävakavasti autistiselta odotettukaan yhtä paljon kuin terveeltä. Minea oli herttainen ja suloinen pikku tyttö, 4v ja Kati sekä Minea oli puettu parhaimpiinsa aina sinne salille. Minea äänteli omiaan mutta kaikki tiesivät että Minea on autisti.
Areiolaisia neuvonpito-istuntoja pidettiin jos pojat ovat tuhmasti. Vaikka perhe kuuluu Jehovan Todistajiin niin lapsia vietiin mormonien alkeisyhdistykseen ja alkeisyhdistyksen opettajalle oli soitettu että noihin lapsiin oli aluksi vaikea saada kuria kun ovat ottolapsia mutta että nyt menee paremmin, voidaanko kokeilla jos nämä jo pärjäävät.
Muksut olivat jatkossa siellä kiltisti. Keskittyivät kuuntelemaan ja meni hienosti siellä.
Kommentit
Lähetä kommentti